Psykonomia koostuu:
*Itsehoitoideologiasta
*Vertaistuenaatteesta
*Kokemusasiantuntijuusaatteesta

Psykonomia koostuu itsehoito-, oma-apuajattelusta, vertaistuen toimintamallista ja kokemusasiantuntijuudesta. Nämä monipuolisella ja monia sovellutuksia ja toimintamalleja saavat mielenterveysyhdistyksissä toteutuvat asiat ovat arvokkaita. Ne ansaitsevat oman käsitteensä psykonomian. Samoin mielenterveyskuntoutujien tekemä työ oman mielenterveytensä hoitamiseksi on kunnioitettavaa ja ansaitsee oman sanansa psykonomian. Itseään hoitavan, ‘itsensä terapeuttin’ nimike on psykonomi.

Psykonomia aatteen keskeinen arvolähtökohta on kunnioittaa mielenterveyskuntoutujien elämänkokemusta ja antaa arvo sille työlle, jota he tekevät itsensä hoitamiseksi ja kuntoutumiseksi. Psykonomian tehtävänä on puolustaa mielenterveyskuntoutujien täysivaltaisuutta ja ihmisarvoa. Se haluaa luoda uudenlaisen kuvan kuntoutumiseen, jossa mielenterveyskuntoutujalla itsellään on tärkein rooli. psykonomian mielenkiinnon keskipiste, focus on hoitokielteisyyden voiitaminen, potilaan roolista eroon pääsy ja sallivan, hyväksyvän swkä ymmärtävän suhatumisen synnyttämisen mielenterveyden hoitamista ja mielenterveysongelmia kohtaan.

Lataa alla olevasta linkistä psykonomian perusopas:

Psykonomian perusteet

Rauhoittumisterapiatuoli

Pakkohoidon keskeinen ongelma – Psykonomian focus

Mielisairaan stigman ja leiman purkaminen: eroon hoitokielteisyydestä

Psykonomian mielenkiinnon keskipiste, focus kohdistuu mielisairaan leiman ja stigman poistaminen. Häpeän sävyiset asenteet ja mielisairaan leima aiheuttavat vaikeuden hyväksyä mielenterveysongelma. Ne aiheuttavat usein myös hoitokielteisyyttä ja sairauden tunteen puuttumisen. Stigmasta tullee hoidon ja avun saamisen este. Mielenterveysongelmista kärsivä ei halua leimaantua mielisairaaksi mielisairauden aiheuttaman stigman hävettävyyden vuoksi. Stigma vaikeuttaa hoitoon hakeutumista  ja aiheuttaa mielenterveysongelmien vaikeutumisen ja kuntoutumisen pitkittymisen. Stigman aiheuttama hoitokielteisyys johtaa myös usein vastentahtoiseen hoitoon. Pakkohoito puolestaan usein lisää hoitokielteisyyttä ja vahvistaa stigman hävettävyyttä. Näin syntyy itseään vahvistava noidankehä ja pyöröovisyndrooma. Lyhyin välein mielenterveyskuntoutuja kuntoutuu sairaalasta ja palaa muutaman kuukauden kuluessa takaisin hoitoon. Hän on ei ole huolehtinut lääkityksestään vaan on lopettanut sen ilman, että olisi kysynyt tässä asiassa neuvoa lääkäriltään. Voi mennä useita vuosia ennen kuin mielenterveyskuntoutuja oppii luottamaan hoitohenkilökuntaan ja heidän antamiin hoito-ohjeisiin.

Stigma ja hoitokielteisyys aiheuttavat suureksi osaksi turvautumisen vastentahtoisen pakkohoitoon, joka puolestaan usein lisää hoitokielteisyyttä  ja stigman kielteisyyttä.

Poverpoint diasarja aiheesta:

itsemäärämäämisoikeus ja pakkohoito

Psykonomiopisto kokemuskoulutuksen uranuurtaja:

Psykonomiopisto on harjoittanut kokemuskoulutusta toistakymmentä vuotta. Se on markkinoinut kokemuskoulutusta eri tahoille kuten mielenterveysyhdistyksille, MTKL:lle, klubitaloille ja terveydenhuoltoalan oppilaitoksille. Lähes kymmenen ensimmäistä vuotta psykonomiopisto sai tehdä tätä työtä yksinään. Viimeisen viiden vuoden aikana kokemuskoulutus on saanut vahvan jalansijan monilla eri tahoilla.

Psykonomiopisto on  markkinoinut psykonomian opintokerhotoimintaa ja psykonomiluentoja. Psykonomian opintokerho rakentuu mielenterveyskuntoutujan elämänkokemuksen jäsentämisestä ja elämänkokemuksesta kertomisen harjoittelusta. Psykonomiluennot joita psykonomiaopisto tarjoaa sosiaali- ja terveydenhoito-oppilaitoksille ja muille tahoille ovat kokemusasiantuntijaluentoja, joissa psykonomit kertovat omasta kokemuksestaan. Kokemuskoulutuksella on monia myönteisiä, psykososiaalisesti kuntouttavia merkityksiä.

Kokemuskoulutuksen hyödyt:

1. Kokemuksen erittelyn merkitys

Kokemuksen jäsentyminen

Vuosia kestäneen moniulotteisen, koko elämänpiiriä kattavan kokemuksen jäsentäminen selkeyttää omakuvaa ja antaa tiedollisia valmiuksia ymmärtää oman elämänhistorian merkitystä.

Kokemuksen sanoiksi pukeminen.

Eletyn elämän ja sisäisen kokemuksen, tunteiden ja mielikuvien sanoiksi pukemisella on kuntouttava merkitys.

Tunnevaltaisista asioista puhuminen helpottaa.

Tunteilla ladatuista  kokemuksista puhuminen on sinänsä helpottavaa.

Vapaaksi syyllisyydestä ja häpeästä

Puhumalla omasta kuntoutumisesta on mahdollista vapautua mielenterveyden häiriöön liittyvästä syyllisyyden tunteesta ja häpeästä.

Etäisyyden ottaminen – aktiivinen ote ymmärtää itseään

Sanallisen muodon antaminen suhteellisen jäsentymättömälle, epäselvälle ja rajaamattomalle usein vuosia kestäneelle omalle kokemukselle merkitsee etäisyyden ottamista näihin kokemuksiin. Se merkitsee omaa aktiivista otetta ymmärtää itseään objektiivisemmin.

Itsetuntemuksen selkeytyminen ja lisääntyminen

Kertominen ryhmässä itsestään toisille pakottaa kertojan asettumaan osittain kuulijan asemaan ja muovaamaan sanottavansa niin, että se tulee ymmärretyksi. Näin oma itsetuntemus muodostuu selkeämmäksi.

2. Opiskelun ja tiedon hankkimisen merkitys

Tiedonhankinta mielenterveyteen liittyvistä asioista ja niiden järjestelmällinen opiskelu antaa mielenterveyskuntoutujille lisää valmiuksia elämän laatunsa parantamiseksi ja kuntoutumisensa edistämiseksi. Tämä on psykonomian opintokerhon keskeinen päämäärä.

3. Vertaistuen merkitys

Vertaistukeen perustuvalla psykonomian opintokerholla on psykososiaalisesti myönteinen merkitys. On helpottavaa olla toisten kanssa, joilla on elämässään samankaltaisia ongelmia.  On helpottavaa huomata, ettei ole yksin vaikeuksiensa kanssa. Vastavuoroisuus ja kohtaaminen tasa-arvoisessa ilmapiirissä helpottaa vaikeista elämänkokemukseen liittyvistä asioista puhumisessa.

4. Syyllisyydestä ja häpeäntunteista vapautuminen

Psykonomia ja psykonomian opintokerho kohdistavaa mielenkiintonsa keskipisteen, fokuksensa niihin kielteisiin mielenterveysongelmia koskeviin asenteisiin, jotka aiheuttavat mielenterveyskuntoutujalle häpeän tunnetta. Psykonomia mahdollistaa sallivan ja hyväksyvän suhtautumisen mielenterveysongelmiin joka puolestaan mahdollistaa mielenterveysongelman aiheuttamien syyllisyyden ja häpeän tunteiden käsittelyn ja niistä vapautumisen.

5. Oma-apu ja itsehoitonäkökulman merkitys jäsentyy opintokerhossa.

Psykonomiopintokerho mahdollistaa oma-apu- ja itsehoitoideologian omaksumisen. Sen keskeinen ajatus on, että mielenterveyskuntoutuja itse on tärkein terveytensä ylläpitäjä. Hänellä on parhain käsitys omasta itsestään, elämänhistoriastaan ja siitä mitä kukin kokemus merkitsee ja vaikuttaa hänen elämässään. Psykonomi on oman elämänsä asiantuntija. Hän itse on paras tekemään hänen elämäänsä koskevat havainnot. Itsetuntemus, itsearvostus, itsehallinta ja itsetoteutus  syntyvät mielenterveyskuntoutujan oman työn kautta. Hän on myös soveliain ja paras tekemään omaa elämäänsä koskevat valinnat ja päätökset.  Itsehoitoideologian omaksuminen mahdollistaa ei vain itsehoitoa vaan myös hoitoyhteistyön alan ammattilaisten kanssa. Itsehoitoideologian avulla on mahdollista päästä eroon hoitokielteisyydestä ja löytää myönteinen asennoituminen kuntoutumiseen ja avun saamiseen psykoterapeuteilta ja muilta ammattiauttajilta.

6. Psykonomialla on aatteellinen merkitys mielenterveysyhdistyksille.

Psykonomia kohdistaa huomionsa yhdistystoiminnan keskeisiin kysymyksiin ja näin antaa motivaatiotekijöitä toimia mielenterveysyhdistyksessä pitkäjännitteisesti. Psykonomia on mielenterveyskuntoutujien mielenterveysyhdistysaate, jonka omaksuminen mahdollistaa mielenterveysyhdistystoiminnan periaatteiden ja moraalisten arvolähtökohtien omaksumisen. Niiden omaksuminen on tärkeää vertaistukitoiminnassa. Psykonomia mahdollistaa pitkäjännitteisen ja arvostavan asenteen omaksumisen mielenterveysyhdistystoimintaa kohtaan.



Franco Basaglia

Demokraattinen psykiatria

Walter Freeman toteuttamassa transorbitaalista lobotomiaa vuonna 1949(Shorter 2005, 263).

Lobotomia Suomessa

Suomessa lobotomian käyttö aloitettiin vuonna 1946. Ensimmäiset potilaat leikattiin Helsingissä Suomen Punaisen Ristin sairaalassa eli nykyisessä Töölön sairaalassa^.

1950-luvulla suurin osa Suomen mielisairaaloista leikkautti potilaitaan. Eniten leikattiin skitsofreniaan ja toiseksi eniten maanis-depressiivisyyteen sairastuneita. Lobotomialla ei kuitenkaan pyritty parantamaan sairauksia, vaan helpottamaan niiden oireita. Leikkauksella hoidettiin ahdistusta, masennusta, pakko-oireita ja rauhattomuutta.

Suomessa lobotomian kävi läpi vähintään 1550 psykiatrista potilasta. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa määrä on huomattavasti korkeampi. Suurin osa leikatuista oli naisia, mitä selittää se, että valtaosa skitsofreniaan ja maanis-depressiivisyyteen sairastuneista oli naisia. Myös kulttuurissa vallinneet asenteet ovat luultavasti vaikuttaneet siihen, että valinta kohdistui useammin naisiin kuin miehiin. Kulttuurilla on suomalaisessa historiankirjoituksessa selitetty naisten pakkosterilointiakin.

Lobotomioita saatettiin aikoinaan suorittaa varsin kevyin perustein. Suomessakin leikattiin lapsia ja nuoria – nuorimmat leikatut olivat 12-vuotiaita. Leikattu saatettiin siirtää rauhallisemmalle osastolle tai kotiin, kun vaihtoehto oli loppuelämä mielisairaalassa.

Leikkaukset eivät tuottaneet Suomessakaan haluttuja tuloksia. Esimerkiksi Kellokosken sairaalassa potilailla vain n. 10 %:lla leikkaustulos arvioitiin erinomaiseksi ja leikkauksesta hyötyi n. 25 %. 43 %:lla vointi huononi, ja näistä n. 5 % kuoli Lobotomian haittapuolia olivat muun muassa toiminta- ja aloitekyvyn laskeminen, tunne-elämän latistuminen ja yleinen välinpitämättömyys kaikkia arkipäivän toimintoja kohtaan^. Toimenpiteen vakaviin haittoihin kuuluivat myös mm. epilepsia aívoverenvuodot sekä aivokalvontulehdukset. Lobotomiapotilailla olikin suuri kuolleisuusprosentti. 1960-luvun loppua lähestyttäessä lobotomia oli lähes kokonaan korvautunut psyykenlääkkeillä ja kehittyneemmillä psykokirurgisilla leikkauksilla, ja Suomen viimeinen lobotomialeikkaus tehtiin Töölön sairaalassa 1969. Kehittyneempiä psykokirurgisia leikkauksia suoritettiin Töölön sairaalassa 1970-luvun puoliväliin saakka. Sittemmin psykokirurgia ei ole ollut käytössä suomalaisessa psykiatriassa – ennen kuin viime aikoina.

Kirurgiset toimenpiteet edellyttivät Suomessa 1950-luvulla yleensä potilaan suostumusta. Lobotomiaan suostumusta ei kuitenkaan kysytty. Tästä huolimatta Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ei suositellut hoitovirheen korvaamista elossa oleville potilaille, koska toiminnan katsottiin olevan sen ajan hoitomenetelmien mukaista, ja korvausvaatimus olisi myös jo vanhentunut^.

Lähde:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lobotomia#Lobotomia_Suomessa

Psykonomia purkaa mystifikaatiota, joka koskee psykoterapeuttista työtä. Psykoterapeuttisen työn merkitys kuntoutumisessa hämärtyy usein niin, että siihen kohdistetaan kohtuuttomia odotuksia. Psykoterapeuteilta odotetaan kykyä parantaa mielenterveysongelmat ilman kuntoutujan omaa panosta.  Odotetaan, että olisi terapeutteja jotka ratkaisisivat kuntoutujan ongelmat tämän puolesta. Tämä on kuitenkin mahdotonta. Ei ole olemassa ihmemiehiä ja –naisia jotka voisivat elää kuntoutujan puolesta tämän kriisit ja ongelmat. Kuntoutujan on itse oivallettava omat mahdollisuutensa ratkaista vaikeutensa. Usein tämä tapahtuu yhteistyössä psykoterapeutin kanssa, häneltä tukea saaden.

Psykoterapeuttisen työn mystifiointiin liittyy myös suhteettomia odotuksia siitä, että mielenterveysongelmiin olisi löydettävissä nopeita ja helppoja ratkaisuja. Asenteet psykiatriseen kuntoutukseen nähden vaihtelevat monta kertaa katteettomasta optimista lähes täydelliseen nihilismiin. (Achte´- Alanen – Tienari; Psykiatria 2 s.355). Toisaalta psykoterapeuteilta odotettaan, että he kykenisivät lyhyessä ajassa korjaamaan vakaviakin mielenterveysongelmia, toinen ääripää ajattelee ettei mitään kuntoutumisen odotuksia ole.  Mielenterveysongelmille on usein kuitenkin tyypillistä, että ne ovat usein pitkäaikaisia ja niillä on taipumus uusiintua. Siksi realistisempi käsitys mielenterveysongelmiin lähtee oireiden hallinnan näkökulmasta. Kuntoutuminen on mahdollista kaikille kunhan katteettomista odotuksista niin ylioptimistista tai täydellisen kielteisistä odotuksista luovutaan.

Psykonomia on selvitymiskeskeistä ajattelua. Mielenterveysongelmien ja oireiden kanssa oppii elämään niin etteivät ne rajoita toimintakykyä. Oireista huolimatta voi toimia siinä roolissa jossa haluaa elää. Selviytymiskeskeisen ajattelun avulla mielenterveysongelmat ja -oireet siirtyvät taka-alalle ja lievittyvät. Ne voivat olleellisesti lähes hävitä kun oppii selviytymään oman erityislaatuisen herkkyytensä ja erityisen kokemistapansa kanssa. Selviytymiskeskeinen ajattelu antaa arvon myös lääkehoidolle ja psykoterapialle, jotka  olleellisella tavalla lisäävät mahdollisuuksia kuntoutua ja selviytyä mielenterveyden häiriöistä.

Selviytymiskeskeinen ajattelu ja psykonomia purkavat psykoterapiaa koskevaa mystifikaatiota. Ne antavat tärkeimmän roolin kuntoutumisessa mielenterveyskuntoutujalle itselleen.  Psykonomia antaa kuntoutujalle itselleen arvon kuntoutumisesta. Tätä arvoa kuntoutujille eivät ennen muuta psykoterapian mystifiointia harrastava halua antaa. Sillä korostamalla omaa rooliaan nämä haluavat pönkittää heikkoa ammatti-identiteettiään. Tästä heikosta ammatti-identiteetistä kärsivät ennenmuuta ne mielenterveysalalla toimivat ammattiryhmät, jotka tarjoavat erillaisia terapiapalveluita omaamatta kuitenkaan oikeutta kirjoittaa lääkereseptejä, sairaslomia tai tehdä diagnooseja joiden perusteella ihmisille voidaan myöntää erillaisia kuntoutus- ja sosiaaliturvaetuuksia. Näillä ammattiryhmillä tuntuu olevan myös jotakin hampaankolossa psykonomiaa kohtaan, sillä he pelkäävät oman heikon ammatti-identiteettinsä paljastumista. Näiden ammattiryhmien edustajat ovat myös tehneet parhaansa ettei psykonomia saisi julkisuutta tai muutakaan tukea. Se on pyritty tietoisesti vaientamaan.

Toisaalta on ollut rohkeita psykiatreja jotka ovat ilmaiseet ymmärtävänsä psykonomiaa:

Tittelit maantasoisemmiksi, vertaisiksi; Ilkka Taipale:

Psykonomiopiston nimi on mahtava, siinä on vakavuutta ja huumoria, joka riisuu eräitä olemassaolevia titteleitä maantasoisemmaksi, vertaiseksi. (Ylilääkäri Ilkka Taipale, Psykonomia 2/96)

Psykonomian tavoitteena on mielenterveysalan ammattilaisten ja mielenterveyskuntoutujien vastakkainasettelun ja ristiriidan vähentäminen. Psykonomian avulla mielenterveyskuntoutujien on mahdollista  löytää hoitoyhteistyön ja kumppanuuden malli hoitokielteisyyden sijalle. Psykonomian avulla mielenterveyskuntoutujat voivat omaksua yhteistyön ja kumppanuuden psykoterapeuttista työtä tekevien kanssa. Psykonomian omaksuminen vähentää mielenterveysalan ammattilaisten ja mielenterveyskuntoutujien vastakkain asettelua. Se mahdollistaa kuntoutujien ja ammattilaisten lähentymisen.

kts. myös Claes Andersson, Raimo Salokangas. Yrjö Alanen

Psykonomia koostuu:

1. Itsehoitoideologista

2. Vertaistuen aatteesta

3. Kokemustiedosta

Psykonomia koostuu itsehoito-, oma-apuajattelusta, vertaistuen toimintamallista ja kokemusasiantuntijuudesta. Nämä mielenterveysyhdistyksissä toteutuvat asiat ovat arvokkaita. Ne ansaitsevat oman käsitteensä psykonomian. Samoin mielenterveyskuntoutujien tekemä työ oman mielenterveytensä hoitamiseksi on kunnioitettavaa ja ansaitsee oman sanansa psykonomian. Psykonomia on selviytymiskeskeista ajattelua. Itsehoidon, vertaistuen ja kokemuksen kautta hankitu tieto auttavat selviytymään. Mielenterveyskuntoutujista tulee niiden avulla selvityjiä. Selviytyjä pääsee näin eroon potilaan ja uhrin asemasta.

Psykonomia aatteen keskeinen arvolähtökohta on kunnioittaa mielenterveyskuntoutujien elämänkokemusta ja antaa arvo sille työlle, jota he tekevät itsensä hoitamiseksi ja kuntoutumiseksi. Psykonomian tehtävänä on puolustaa mielenterveyskuntoutujien täysivaltaisuutta ja ihmisarvoa. Se haluaa luoda uudenlaisen kuvan kuntoutumiseen, jossa mielenterveyskuntoutujalla itsellään on tärkein rooli.

Psykonomian keskeinen aatesisältö on jo kolmenkymmenen vuoden ajan ollut Mielenterveyden Keskusliiton paikallisyhdistysten toiminnan pontimena. On uskottu omiin mahdollisuuksiin kuntoutua ja luotettu mielenterveyskuntoutujien kykyyn toimia vapaaehtoisessa mielenterveysyhdistystoiminnassa. On uskottu, että toinen mielenterveyskuntoutuja vertaistuen kautta kykenee tukemaan toista kuntoutujaa. On uskottu siihen, että toinen mielenterveyskuntoutuja voi olla toiselle mielenterveyskuntoutujalle se lähimmäinen, joka voi kulkea rinnalla, kuunnella ja poistaa yksinäisyyden tuomaa eristyneisyyttä. On myös uskottu kokemuksen kautta hankittuun tietoon ja taitoon kohdata mielenterveysongelmia.

Psykonomian mukaista kokemusasiantuntijuutta on arvostettu MTKL:n piirissä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta MTKL:n ja mielenterveysyhdistysten luottamushallinnon henkilöt, puheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajat ovat olleet mielenterveyskuntoutujia. Tätä on pidetty lähes periaatteena. Valitsemalla luottamushenkilöt mielenterveyskuntoutujista on voitu taata se, että yhdistykset ovat voineet säilyttää aseman mielenterveyskuntoutujien vertaistuenyhteisöinä ja ovat voineet toimia mielenterveys-kuntoutujien etujärjestöinä valtakunnallisesti ja paikallisesti.

Psykonomia on ainutlaatuinen mielenterveyskuntoutujien oma aate. Toista vastaavaa ei ole. Toki mielenterveyskuntoutujille on tarjottu ammattilaisten ja muiden tahoilta monenlaisia filosofioita, jotka usein on puettu terapian kaapuun. Vaikka ne ovat esiintyneet terapioina niissä on monia filosofian ja aatteen piirteitä. Ne ovat olleet monilta osiltaan elämänfilosofiaa ja niissä on ollut ihmiskäsitykseen ja ajatteluun liittyviä usein jopa voimakkaitakin arvoväritteitä. Psykonomian arvo perustuu ennen kaikkea siihen, että mielenterveyskuntoutujat ovat itse muokanneet ja rakentaneet itselleen aatteen.

Psykonomia on MTKL:n aate:

”Suomen Psykonomiopiston tuki ry. harjoittaa mielenterveysalan vammaisasiantuntija koulutusta. Toiminnallaan opisto on edistänyt vammaisasiantuntijuuteen perustuvaa mielenterveysyhdistystoimintaa hyvin merkittävällä tavalla.

Mielenterveysyhdistystoiminnan aate, psykonomia, on liiton sekä siihen kuuluvien mielenterveysyhdistysten toiminnallinen perusta. Mielenterveysyhdistykset tarvitsevat yhteisen heitä yhdistävän aate- ja arvopohjan toimintojensa kehittämisen pohjaksi. Tämän vuoksi on varsin perusteltua, että  Mielenterveyden Keskusliitto ry. tukee Suomen Psykonomiopiston tuki ry:n toimintaa kaikin mahdollisin keinoin.” (Aluejohtaja Göran Johansson; pienprojekti lausunto 2.9. 2003)

Mielisairas käsitteenä on arvoarvostelma. Sanana se on itsessään loukkaava. Se on voimakas häpeää ja pilkkaa sisältävä sana, jonka liittäminen jonkun ihmisen persoonaan loukkaa perustavalla tavalla tämän ihmisyyttä. Mielisairaus on lainsäädännössäkin eräs niistä kriteereistä, joilla yksilön vapautta ja ihmisoikeuksia voidaan oleellisesti rajoittaa. Mielisairaalahoidossa mielenterveyskuntoutujan itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa; kieltämällä liikkumisvapaus, sulkemalla mielenterveyskuntoutuja suljettujen ovien taakse, eristyshuoneeseen, käyttämällä lepositeitä, hänet voidaan pakkolääkitä, häneltä voidaan kieltää yhteydenpito sairaalan ulkopuolelle, hänen kirjeensä voidaan avata. Moni kokee pakkohoidon rangaistuksena. Kokemukset pakkohoidosta ja itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta aiheuttavat hoitokielteisyyttä.

Professori Yrjö Alanen: Alemmuuden tunteet keskeine n ongelma

Suomessa ovat eteenkin professori Raimo Salokankaan johtamat, psykiatrisesta sairaalasta kotiutettujen pitkäaikaispotilaiden selviämiseen liittyvät seurantatutkimukset osoittaneet, että yksinäisyys ja oman sairastumisen herättämät voimakkaat sosiaaliset alemmuudentunteet muodostavat  näiden henkilöiden keskeisen ongelman Toiminta omissa yhdistyksissä ja siihen liittyvät sosiaaliset kontaktit ovat tarjonneet näille ongelmille tärkeän vastalääkkeen, joka on edelleen voimistunut ja jäsentynyt psykonomiliikkeen syntymisen kautta. (Professori Yrjö Alanen, Lausunto Suomen psykonomiopiston tuki ry:n toiminnan edelleen kehittämiseksi 10.6. 2003)